Viime viikonloppuna kävimme neljän hengen voimin Kuopiossa Henry de Silvan pitämällä miekkailuleirillä. Kurssipäivät olivat seitsentuntisia, välissä lounas- ja kahvitauot. Osallistujia oli kaikkiaan noin 25 Kuopiosta, Savonlinnasta, Joensuusta, Lappeenrannasta ja Hämeenlinnasta. Miekkailuopin lisäksi tarjolla oli yllättäen myös ohjaajaoppia.

Yksi de Silvan perusajatus on, että jalkatyön pitää olla automaattista. Tällöin jalkojen liikettä ei tarvitse ajatella, vaan voi keskittää ajatuksensa taktiikkaan ja asetyöhön. Jalkatyössä Henry opetti liukuvaa askellusta, "gliding". Eteenpäin harjoittelimme lyhyempiä askelia, taakse pidempiä. Joka tapauksessa piti liikkua liukuvasti. Kun mennään kovaa, pitää mennä hiljaa.

Höykkäyksistä hioimme syöksyä ja askelsyöksyä. Minut laitettiin näytteeksi IRA-tyyppiseen käsittelyyn, jossa opettaja lyö floretilla takapolven kohdalta heti syöksy!-käskyn annettuaan. Kerran napsahti polveen, mutta heti opin, että takajalka pitää suoristaa - ponnistaa - välittömästi eikä vasta puolen sekunnin kuluttua. Askelsyöksyn rytmitys tuli ainakin minulla tehokkaammaksi, kun jätin yhdistin kaksi vaihetta yhtäaikaiseksi askeleksi ja kädenojennukseksi. Lisäksi liukuvampi askeltekniikka mahdollisti nopeamman syöksyynlähdön askelsyöksyssä.

Oikean etäisyyden "distance" ja liikesuunnan hahmottamiseksi teimme paljon työtä. Mm. harjoitus, jossa tietystä merkistä piti tehdä syöksy/askelsyöksy jos vastustaja oli tulossa kohti, mutta ei mitään jos vastustaja oli menossa taaksepäin. Etäisyyden tarkkailua harjoitettiin myös väistöharjoituksissa, joissa ohjaajan hyökkäyksen syvyys oli tarkka.

Väistöistä harjoiteltiin oikeastaan vain kontra-sikstiä, siis sitä tavallisinta sikstin versiota jossa terä kiepautetaan siten että vastustajan terä saadaan ohjattua ulkolinjasta ohi. Sikstin kiinnipitoasentona Henry opetti sen, että oma kärki on vastustajan kokillin päällä. Ei siis missään ylhäällä eikä ulkona. - Harjoittelimme vastapistoa sikstistä septimiin alas. Siis väistönä kontra-siksti kiinni, sitten vastustajan teräkontakti säilyttäen siirretään kädenojennuksen aikana väistö puolikierroksena ala-sisälinjaan.

Yhtenä harjoituksena oli vastustajan terän painaminen, "pressure", kvarttipuolelle. Paine tehtiin oman terän kärkiosalla vastustajan terän kärkiosaan liikuttamatta omaa kyynärvartta (oma käsi jää sikstiin, kun paine on kvartissa). Tästä tehtiin joko pisto kontra-sikstillä (tai vältöllä omaan ulkolinjaan), jos vastustaja painoi vastaan, siis kiepautus ali. Tai vastustaja saattoi itse tulla kontra-siksti-hyökkäyksellä (tai vältöllä). Henry ei sanonut hyökkäystä vältöllä tehdyksi, vaikka siihen sisältyi sama kiepautus vastustajan kokillin ali kuin vältössä.

Suomalaisessa urheilussa pakolliseen venyttelyyn Henry suhtautui hiukan kiertäen. Hän peluutti meillä pelejä ja leikkejä, vaan ei laittanut venyttämään tiettyä lihasta. Hän vain piti huolta, että peleihin tuli venyttelyn kannalta sopivia liikkeitä.

de Silvan arvio meistä suomalaisista miekkailijoista oli "disciplined", millä hän viittasi siihen paneutumiseen ja ahkeruuteen, jolla osallistuimme kurssilla tehtäviin harjoituksiin. Hän arvioi saavansa meistä (en tiedä kenestä meistä) kuudessa kuukaudessa huippumiekkailijoita, jos vain saisi ottaa valmennukseensa. Arvaan, että ensimmäinen kuukausi tehtäisiin jalkatyötä.